Katse tulevaan: Tulevaisuus ja Suomen idea

Sun kukoistukses’ kuorestaan kerrankin puhkeaa. Näin kuvasi Runeberg Suomen tulevaisuutta vuonna 1846. Nälkävuodet olivat toki silloin vielä edessäpäin. Kouluissa ruotsi oli ensisijainen opetuskieli. Ideaa Suomesta ja suomalaisista omana kansakuntanaan alettiin eliitin piirissä hiljalleen synnyttää. Runebergin Maamme-laulun idea oli Matti Klingen mukaan vastavallankumouksellinen, kärsivällisyyttä opettava ja rauhoittava.

Kalevalaisen kansan tasolla ryhmäidentiteetti oli vuosisatojen ajan syntynyt kyläkunnista, karusta maasta ja heimoista. Keskeiset taruston sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Louhi olivat kaikki osaajia; runonlaulajat olivat tärkeitä osaamisen levittäjiä. Jos perhe ei tainnut taloaan eristää, puitaan pilkkoa, pyydyksiään asettaa ja ruokatarpeitaan säilöä, ei elämä pitkään jatkunut. Kansan tasolla Suomi oli osaajien maa.

Runeberg runoili Suomen isien maaksi ja kansakunnaksi samaan aikaan, kun Lönnrot kokosi Kalevalaansa. Runebergin yksityisoppilas Topelius jatkoi tarmokkaasti kansallisen näkökulman kehittelyä historian ja luonnon kautta. Suomen ideaa kehiteltiin opiskelijoiden ja nuorten opettajien muodostamassa Lauantaiseurassa. Yksi Lauantaiseuran keskeisistä jäsenistä oli Snellman. Hän suuntautui nälkävuosien jälkeen määrätietoisemmin tulevaisuuteen, hakien suuriruhtinaskunnalle menestyksen edellytyksiä niin koulutuksesta, valtaväestön kielellisistä oikeuksista, teollistumisesta kuin osaamispohjan laajentamisesta.

Suomen idea syntyy ja kehittyy

Suomen ideaa on tietoisesti muokattu Agricolasta alkaen Lauantaiseuraan saakka ja paljon sen jälkeenkin. Agricolan kielioppi ja sanakirja yhdistivät itämurteita ja länsimurteita. Ruotsinvallan päätyttyä silloinen ruotsinkielinen eliitti uurasti eheyttääkseen kansakunnan. Suomesta kerrottujen tarinoiden, taiteen ja vallankäytön haluttiin luovan yhteenkuuluvuutta maan eri väestöryhmien välille. Suomen idea synnytettiin hajanaisista aineksista, jotta kaikki alueella asuvat ihmiset saisivat yhteisen ja silti oman identiteetin.

Maailma on nyt monet kerrat katsonut Suomen kukoistusta ja me pohdimme, onko se taakse jäänyttä tulevaisuutta. Suomen idea on sekin jo ehtinyt monen kiistan aiheeksi. Kansallisromantiikan hengessä vaaditaan yhdenmukaisesti käyttäytyvää kansakuntaa. Toisaalla haetaan antiikin Ateenan mallia, Perikleen julistaman avoimen yhteiskunnan kaltaista Suomea. 1800-luvun Suomi kehittyi maahanmuuttajien avulla. Mikä on Suomi nyt ja kenellä on oikeus pitää itseään suomalaisena?

Kaikkia rajoja koetellaan

Me elämme jälleen suurten murrosten kynnyksellä. Ilmasto muuttuu, vanhat valtarakenteet murtuvat ja uusi teknologia muuttaa niin talouden rakenteita kuin ihmisten arkea. Asuinmaata vaihdetaan kuin aiemmin asuntoa. Nuoret muodostavat internetissä ystävyyssuhteita pelikavereihinsa ympäri maailman. Terrorismi leviää ideoineen rajojen yli. Taitavat verkkorikolliset toimivat täysin rajoista piittaamatta.

Kuka tahansa voi, kotoaan poistumatta, hankkia yliopistotason osaamisen. Kännykän lisälaitteilla voi tehdä monipuolisia tutkimuksia, kehittyneet elektroniikan ja mekaniikan komponentit voi hankkia vähäisilläkin palkkatuloilla. Autotallissa kasvatetaan ruokaa, luodaan geenimuunneltuja kasveja, valmistetaan robotteja ja sähkökin jo tuotetaan itse. Tämä kehitys haastaa valtiot. Ne syntyivät ja vahvistuivat suuruuden ekonomiaa tukemaan. Suuruuden ekonomia synnytti korkean verotuksen ja suuren byrokratian.

Metsästäjien ja keräilijöiden Suomi ei mitään valtiota kaivannut. Mikä on valtioiden rooli tulevaisuudessa? Nyt suuruuden ekonomian ote on ainakin herpaantumassa. Valtiot toimivat silti, kuten mitkä tahansa organisaatiot, haasteiden edessä ne tiukentavat otettaan. Kansalaisten itsenäisyyttä vastustetaan vetoamalla kansalaisten turvallisuuteen. Omatoiminen teknologian käyttö on hyvin usein kiellettyä.

Suomalaiset ovat tarttuneet aseisiin puolustaakseen kotiliettään ja vapauttaan. Tavoitteena ei ole ollut valtiollisten päättäjien vapaus ja valtahierarkioiden itsenäisyys vaan henkilökohtainen vapaus. Tämä vapaus on varhaisina aikoina syntynyt omasta osaamisesta ja sittemmin sortovallan ja riiston torjumisesta. Nyttemmin vapaus on paljon monimutkaisempi ja monimuotoisempi käsite. Vapautta puolustetaan ansiotyöllä tai vaatimalla oikeuksia vallanpitäjiltä, nousemalla barrikadeille ja siirtolaisuudella.

Valtio on määritelty alueelliseksi väkivallan monopoliksi. Rajojen huokoisuuden ja robotiikan ja tietoliikenteen rajat ylittävien vaikutusten vuoksi tämä määritelmä on antanut periksi. Terrorismin, kansainvälisen rikollisuuden ja hybridisodan torjunta vaativat kaikki joko kansainvälistä yhteistyötä tai eristäytymistä. Jättäytyminen kansainvälisen talouden ja viestinnän ulkopuolelle johtaisi Suomen nopeaan köyhtymiseen. Pienenä valtiona olemme hyvin riippuvaisia maailmankaupasta.

Mikä siis on Suomen idea?

Nyt meillä ei ole mitään yhteistä Suomen ideaa. Virallinen Suomi toteuttaa instituutioidensa lonkeroissa monia keskenään ristiriitaisia ideoita. Jokaisella idealla tuntuu olevan kannattajansa ja yhdistävien voimien sijaan keskustelussa suurimman sijan saavat kärjistetyt näkökulmat. Vimmaisuus ja kapinahenki ovat kasvussa. Yhteisen idean puuttuminen nakertaa yhteistä identiteettiä ja kasvattaa opportunismia.

Suomi vaikuttaa olevan samanlaisten haasteiden edessä kuin se oli Lauantaiseuran aikoihin. Suomi tarvitsee uuden idean. Vai voisimmeko ammentaa niistä samoista motiiveista, jotka Lauantaiseuran synnyttivät? Voisiko jokin uusi Lauantaiseura pohtia ja juurruttaa meihin ne ajatukset, joiden avulla pääsisimme irti ihmisten yritteliäisyyttä kahlitsevasta hallinnosta ja eriseuraisuutta korostavista heimokuntaisuuksista? Voisiko meihin jälleen juurruttaa uskon osaamiseen ja yhteistyökykyyn sekä yhteisölliseen vastuunkantoon. Brändityöryhmä ei Lauantaiseuran tasolle noussut ja puolueet repivät Suomea kukin omaan suuntaansa.

Suomi on aina ollut osaajien maa. Snellman, Topelius ja monet muut lauantaiseuralaiset ohjasivat meidät nopeaksi omaksujaksi, uuden osaajiksi. Suomi on maailmanhistorian ihme. Olimme yksi maailman köyhimmistä, toistuvien nälänhätien vaivaama alue. Vaurastuimme osaamisemme ja yhteistyökykymme turvin. Tähän johti yhteistyökykyä korostava alueellinen identiteetti, uudistushalukkuus ja halu raivata byrokratian ja sortovallan esteet. Nämä vanhat vahvuutemme ovat nyt rämettyneet. Osaamisen sijaan arvostetaan oppiarvoja ja organisaatioiden tehtävänimikkeitä. Byrokratia sortaa yritteliäitä ja yhteistyökyky on tiessään kuppikuntaisten identiteettien puolustaessa itseään. Edistyksen ideakin on hukkunut keskeisten instituuttien lujittaessa bunkkereitaan ja suojellessaan vanhan vallan rakenteita.

Tämä ankeus lienee tilapäistä. Suomi on edelleen osaavien ihmisten maa. Yhteinen identiteetti pelisääntöineen syntyy haluttaessa nopeasti. 90-luvun lopulla Suomi oli huomion kohteena maailman edistyneimpänä tietoliikennemaana. Saimme maineemme, koska osaaminen ja uudistushaluisuus Suomessa oli laajaa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Tämä asenne on saatava takaisin. Suomi on myös saatava jälleen maaksi, jossa yhteistyökyky palkitaan paremmin kuin opportunismi ja, jossa jokainen on vastuussa tekemisistään siten, että luottamus ja yhteistyökyky eivät rämety.

Paras Suomen idea on olla edistyksen ja valistuksen lipunkantaja. Valistunut Suomi tarvitsee kansainvälisyyttä ja laajoja ajattelun vapauksia, mutta myös vastuunkantoa ja pelisääntöjä, jotka turvaavat yhteispelin. Valistuneen Suomen idea on olla maa ja alue, jossa uudet ajatukset omaksutaan nopeasti. Pienen maan ei kannata sulkeutua eikä hukuttaa itseään byrokratiaan ja kehityksen esteisiin.

Risto Linturi on kansainvälisesti tunnettu tulevaisuudentutkija, jonka erikoisaluetta ovat strategiset radikaalit innovaatiot.

Vuonna 2007 UNESCOn pääsihteeri kutsui hänet ryhmään ”High Level Visionaries on Information Acquisition and Sharing”.

Risto Linturi on osallistunut useisiin tulevaisuutta arvioiviin tutkimuksiin ja julkaisuihin. Vuonna 2013 julkaistu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut kuvaa yhteiskunnan muutosta sen kaikilla osa-alueilla 20 eri arvonluontiverkoston ja sadan radikaalin teknologian kautta. Monet raportin arvioimista teknologioista vaikuttavat lähitulevaisuudessa yhteiskunnan eri osa-alueisiin yhtä voimakkaasti kuin internet ja älypuhelimet nykymaailmaan.

Alkuperäinen kirjoitus löytyy osoitteesta: http://suomifinland100.fi/tulevaisuus-ja-suomen-idea/